FE-sarja julkaistiin helmikuussa 1972 korvaamaan edellistä FD-sarjaa (kuva tuossa vasemmalla). FD-mallisarjaa valmistettiin vuosien 1968 ja 1972 välissä. Vauxhall File kirjan mukaan tuona aikavälinä rullasi 198085 FD korista Vauxhallia tehtaan porteista pihalle. FD korimalli on ns. Cokis korinen, jossa korin takaosa nousee Coca Cola pulloa muistuttaen. Malleina oli Victor, VX 4/90 ja Ventora. Victoreissa oli kaksi varustelutasoa Super ja SuperLuxury(SL)  Victor oli varustettuna 1.6 tai 2.0 litraisella OHC moottoreilla tai vaihtoehtoisesti 3,3 litraisella 6-koneella. VX4/90 oli ns. sporttiversio, periaatteessa ominaisuuksiltaan lähes Ventora, vain 4-pyttyisellä 2.0 litraisella OHC koneella, jossa oli tuplakaasuttimet tehon lisäämiseksi. Ventora oli mallisarjan lippulaiva, paremmin koristeltu ja varusteltu 3,3 litraisella 6-sylinterisellä koneella. Korisarja oli tehtaalta lähtiessään aina 4 ovinen, paitsi harvinainen farmarimuunnos luonnollisesti 5-ovinen. Tätä korimallia harrastetaan nykyäänkin todella paljon. Näistä autoista löytää todella paljon kuvia ja tietoa netistä, siksi tällä sivustolla ei niihin liiemmin perehdytä. Suomessa tästä FD-korista on tehty nopea katuauto. Kuvia löytyy Vauxhall kerhon sivuilta. Ystäväni Andy Frost Englannista on tehnyt kyseisestä korimallista maailman nopeimman katulaillisen, normaalilla bensiinillä liikkuvan auton.

FE-sarja:

FE sarjan perusmalli oli varustettuna 1.8 litran OHC koneella, joka oli suurennettu FD:n 1.6 litran koneesta. Vastaavasti 2.0 litran kone kasvatettiin 2.3 litraiseksi, mutta 6-pyttyinen kone pysyi edelleen samana 3.3 litraisena. Nämä 1.8 ja varsinkin 2.3 litrainen kone löytyi myös muista Vauxhall malleista esim. Viva, Magnum, Firenza sekä Chevettestä jossa jopa 16v muunnoksena. Yllättävää on se että myös muut englantilaiset autonvalmistajat käyttivät Vauxhallin lohkoa esimerkiksi Lotus ja Jensen-Healy. Huomattavin ero  FE sarjassa edeltäjäänsä oli huomattavasti pelkistetyt muodot ja FE malllisarjan mukana palasi aikaisemmin Vauxhallin tunnisteena toimineet "flutet" takaisin konepeltiin. Kaikesta huolimatta GM yhdistymisen vuoksi oli Opelilla jo jonkinlainen vaikutus FE-sarjaan. Pohjalevy on nimittäin sama kuin Rekord-D mallissa. Muutoin kyseessä on edelleen Vauxhall, osat eivät lähes silmämääräisestä identtisyydestä huolimatta ole vaihtokelpoisia. Vauxhall kun on englantilaiseen tapaan tuumamitoituksella kun Saksassa tehtiin Opel autot jo millimitoilla.

Tämän Vauxhallin 5. sukupolven Victorin eli FE mallin korin mitat kasvoivat FD mallin vastaaviin. Ajettavuuden kannalta suuri eroavaisuus oli kasvaneessa akselivälissä. FD:n akseliväli oli 259cm (102in) kun FE:n vastaava oli 167cm (105in). Oli myös edistyksellistä tehdä useampi malli samaan koriin ja pohjapalaan perustuen. FE:n muut korimitat ovat (suluissa FD mallin vastaavat) pituus 455cm (448cm), leveys 170cm (170cm), korkeus 137cm (140cm), raideleveys edessä 143cm (138cm), raideleveys takana 141cm (137cm), maavara 20cm (16,5cm), kääntösäde vas./oik. 11,3m/11m (10,2/9,7). Suuri muutos oli myös kasvanut ikkunapinta-ala, joka antoi sisätiloille ilmavamman ja tilavamman vaikutelman. Korikehikko ja sen ratkaisut esitellään paremmin aikanaan kori-osiossa.

Kuten jo yllä tuli esitettyä FE julkaistiin Helmikuussa 1972. Heti julkaistiin kaksi eri korimallia, sedan ja farmarimuunnos, josta englantilaiseen tapaan käytettiin nimitystä Estate. Farmarimuunnos oli aikakaudellaan poikkeuksellisen moderni muotoilultaan. Nykypäivän Mercedes ja muutamia vuosia sitten  Audi Avant olivat saman tyylisuunnan edustajia, mutta siis vuosikymmeniä myöhemmin. Kuten aiemmin kerroin 1.8 ja 2.3 litraiset 4-sylinteriset moottorit olivat Victor perusmallin nokalle saatavilla. Parempiin malleihin joiden erot olivat pääasiassa koristelussa, kromilistojen määrässä, puujäljitelmissä jne. saikin sitten edellä mainittujen lisäksi 6-sylinterisen 3.3 litraisen moottorin. Moottoreiden tarkemmat tiedot löytyvät tuolta Moottori-osiosta. Farmarimuunnokset olivat ja ovat edelleen erittäin harvinaisia, pienten valmistusmäärien ja vielä pienempien tuontimäärien vuoksi.

VX4/90 kantaa sporttisen mallin leimaa. VX 4/90 mallinimi juontaa juurensa kauas historiaan. Aikanaan FB mallisarjaan lanseerattu malli tarkoitti lyhyesti 4-sylinteterisellä moottorilla varustettua autoa, jonka huippunopeus oli 90MPH. Myöhemmissä malleissa tuo 90MPH kyllä tuli ja meni, mutta mallinimeä ei muutettu ennen kuin viimeisissä malleissa, jolloin jäi kauttamerkki pois. FE-sarjan VX4/90 oli varustettu samalla 2279cc koneella kuin perus Victor, mutta kaksoiskaasuttimin. 1975 mallisarjojaan pelkistäessä Vauxhall jätti kauttamerkin pois. Tähän viimeiseen sporttimalliin piti tulla polttoaineen suihkutus kaksoiskaasuttimien tilalle ja kasvaneen tehon vuoksi tilattiin koneen jatkoksi 5-vaihteinen Getrag 240 vaihteisto eli ns. "pikku Getrag" tosin Opelin ja BMW:n käyttämiä vaihteistoja erikoisempi malli, eli tässä oli irrotettava kytkinkoppa. Koska kyseessä oli SPORT vaihteisto 5. vaihteen välitys oli 1:1 ja vetopyörästön välityssuhde 3,45:1. Prototyyppi tällaisesta konstruktiosta tehtiinkin, mutta sarjatuotantoon VX490 tuli kuitenkin tutulla kahden kaasuttimen koneella. Syytä muutokseen en ole kirjallisuudesta löytänyt. VX 4/90 samoin kuin VX 490 oli teknisesti moottoria lukuun ottamatta sama kuin Ventora . Vuonna 1975 Vauxhall päätti yksinkertaistaa mallivalikoimaansa joten Ventora jäi kokonaan pois valikoimista. Öljykriisi puolsi myös tätä vaihtoehtoa. Samalla Victor nimi painui unholaan ja kaikki mallit olivat tyypiltään VX. Urheilullisempi vaihtoehto oli siis kuten aikaisemmin kirjoitin VX 490 ja mallisarjan lippulaivana toimi VX2300 GLS, joka oli paremmin varusteltu kuin yksikään Vauxhall aiemmin. GLS oli varustettu ohjaustehostimella, suuremmalla määrällä kromilistoja kuin mikään aikaisempi FE malli. Lisäksi GLS malliin kuului aina etuspoileri, sama spoileri on myös VX490 mallissa, mutta GLS mallissa se on varustettu sumuvaloin. Sisusta sisälsi myös juhlavammat oviverhoilut, erilaisen kojelaudan kuin mikään muu malli. ym.